Revontulihuivi

Tämä on ollut varmaan yksi isoimmista ja haastavimmista töistä minkä olen tehnyt, nimittäin tämä revontulihuivi!

Olin ihaillut jo pitkään tätä mallia ja haaveillut siitä, että itsekin osaisin/uskaltaisin tämmöisen tehdä. Mutta onhan jokaisen käsityöihmiseksi tunnustautuvan tehtävä revontulihuivi edes kerran eläissään!

Yhtenä toukokuisena päivänä tulostin töissä (hups, eihän niin saisi tehdä) ohjeen Ullaneuleen sivuilta ja ostin tarvittavat langat. Langaksi valitsin kaksisäikeisen meleeratun lupiinin värisen karstalangan.

Kotona kaivoin pyöröpuikot esiin ja tartuin ohjeeseen. Noh, joku tunti siinä meni ennen kuin käsitin miten kaaviota kuuluu lukea. Ei mikään yksinkertaisin kaavio ymmärtää heti, mutta sitten kun sen hahmottaa, niin sehän on ihan yksinkertainen!

Turhaan olin pelännyt osaisinko tätä huivia tehdä!

Alku tuli todella nopeasti, mutta loppupäässä silmukoita rupeaa olemaan todella paljon. Pyöröpuikkoni olivat 80cm pitkät, yhtään lyhyemmät ei olisi voineet enää olla.

Kuvittelin olevani loppusuoralla, kun neuloin illalla klo 23 aikoihin ja päätin, että ennemmin en lähde nukkumaan ennen kuin huivi on valmis. Ja tämä päätös piti, mutta nukkumaanmeno venyi klo 2 korville. Viimeiset silmukat puristin miltei hampaat irvessä, kun väsytti jo niin, että ahdisti. 

Ennen pingotusta

Revontulihuivi kannattaa päätellä todella löysästi! Itse upotin huivin kokonaan veteen ennen pingotusta. Neuloksesta lähti kaikki jännitteet ja pinnastakin tuli hivenen pehmoisempi. Pingotin huivin niin, että reunojen kärjistä tuli mahdollisimman terävät. Tämä huivi ei ole tosiaankaan minkään näköinen ilman pingotusta!

Ohje: Ullaneule

Menekki: 160g

Lanka: Pirtin Kehräämön meleerattu karstalanka 140 tex x2, 100% villaa

Väri nro: 733

Puikot: 4,5mm pyöröpuikot, 80cm

Töissä kuvasimme huivin lupiinien keskellä, onhan langankin lempinimi lupiini :)

Karvaista lankaa

Paketti täytyi tutkia tarkkaan.

Sain tällä viikolla ihanan yllätyspaketin! Eräs ystävällinen nainen lähetti minulle koirankarvaa!

Kuulostaa varmaan hullulta, että innostun koirankarvasta, mutta olen jo pidemmän aikaa haaveillut oman koirankarvalankaerän kehruuttamisesta. Tahdon kehruuttaa erän shetlanninlammaskoiran ja collien karvoista, sillä näiden koirarotujen karvasta saa aivan uskomattoman pehmeää ja hyvälaatuista lankaa kehruutettua.

Koirankarvalankaa. Valkeassa on mm. samojedin karvoja. Mustassa on newfoundlandinkoiran karvoja.

Oman koirankarvaerän kehruuttamiseen tarvitsen n. 4kg karvaa. Minulla on nyt noin yksi neljäsosa tästä kasassa. Täytyy olla vain kärsivällinen ja odotella karvanlähtöaikaa taas. Plaah.

Koirankarvalangasta saa aivan ihanan lämpöisiä ja pehmoisia sukkia neulottua. Kulutuksen kestävyys ei tietystikään ole kamalan hyvä, mutta iltasukkana menee ihan hyvin.

Koirankarva on ontto sisältä ja tämän vuoksi sillä on niin hyvä lämpöarvo. Olen kuullut, että koirankarvalangasta tehdyistä tuotteista on ollut apua myös reumaatikoille. Enkä epäile kyllä lainkaan, on se vaan niin lämpöistä!

Kuvan sukkiin meni n. 140g lankaa. Koko 43. 

Palmikosta pitsiin

Jos selvisin palmikoista, selviän kyllä pitsineuloksestakin!

Löysinkin kivan mallin Novitan talvi 2009 numerosta. Lehden mallin on ideoinut Eeva Korhonen.

Lehden ohjeessa lankana on käytetty Novitan 7 veljestä. Vaihdoin kuitenkin langan Pirtin Kehräämön karstalankaan 140 tex x3, joka on melkolailla paksuudeltaan sama kuin seiskaveikka. 

Silmukkamäärä pysyi samana, mutta varren jälkeen terän tein oman pääni mukaan. Tykkään tehdä kiilakavennuksesta pitkän, eli välikerroksia tulee enemmänkin kuin vain yksi.

Pitsineulos on yllättävän helppo, tämä koostuu vain periaatteessa neljän kerroksen välein toistuvista langan kierroista ja yhteenkavennuksesta sekä ylivetokavennuksesta. Yllättävän pienellä saa näyttävän näköiset varret sukkiin. 

Ainut virhe ehkä minkä tässä tein, oli liian pienet puikot pitsineuloksen kohdalla. Neuloksen reiät jäivät tosi pieniksi. Toisaalta ei se haittaa, mutta varret olisivat olleet vielä koristeellisemman näköiset, jos reiät olisivat olleet isommat.

Menekki: 95g (koko 38)

Lanka: Pirtin Kehräämön karstalanka 140 tex x3

100% villa

Väri nro: 3/305

Puikot: 2,5mm

Pelottavat palmikot

Maaliskuun olin pakertanut sukkia ja lapasia oikein urakalla. Ajattelin päätellessäni viimeisiä lapasia, että nyt saa vähäksi aikaa nämä riittää. Haluan kokeilla jotain uutta. Töissä tuijottelin hahtuvalankahyllyä ja mietin, että en olekaan pitkään aikaan tarttunutkaan siihen lankalaatuun.

Suunnitelmia

Ostin kaksi vyyhtiä luonnonväristä vaaleanharmaata hahtuvalankaa ja rupesin suunnittelemaan sisustustyynyä. Päädyin palmikkoon. En ollut siihen mennessä palmikoinut kuin sukan varteen pienen pätkän neljän silmukan lettiä ja mietinkin, että noinkohan onnistun palmikkotyynyssä.

Loin 7,0mm pyöröpuikoille 48 silmukkaa. Halusin tyynystä muhkean ja näyttävän näköisen, joten letteihin päätin valita 6 silmukkaa.

Hahtuvalanka on ihanan paksua ja työ valmistuu niin nopeasti, että rupeaa kuvittelemaan olevansa uskomattoman nopea mestarineuloja.

Minähän onnistun tässä!

Tyynyn mitoiksi tuli 32 x 35cm.
Palmikon mallikerta toistuu tyynyssä 12 kertaa.

Menekki: 250g

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuvalanka 285 tex x4
100% villa

Väri nro: 2

Puikot: 7,0mm pyöröpuikko

Urho otti tyynyn heti omakseen.

Aika astua käsityökaapista ulos

Tämä ajatus on muhinut jo pitkään. Nimittäin ajatus siitä, että aloittaisin ihan ihka oman käsityöblogin. Nyt mä sen tein!

Käsityöt ovat aina olleet lähellä sydäntäni, mutta viimeisimpien vuosien aikana niistä on tullut intohimoni. Vuonna 2012 valmistuin tekstiiliartesaaniksi. Koulu missä opiskelin ei ollut parhaasta päästä, mutta sitä kautta eksyin nykyiseen työpaikkaani, lankojen pariin!

Langat eivät suinkaan pysyttele vain työpaikallani, vaan kotiini on kertynyt valehtelematta varmasti lähemmäs 10kg lankaa. Suurimmaksi osaksi vapaa-aikani käytänkin näiden lankojen neulomiseen ja virkkaamiseen. Ja näistä töistä aionkin blogissani kertoa.

Saanen esitellä myös uskollisen käsityökaverini, joka varmasti tulee välillä vierailemaan postauksissani, koirani Urhon:

Paras käsityöystäväni, joka uskollisesti jaksaa aina vahtia vieressä neulomuksiani. Puikoilla Fifi-huivin alkua.

Olen pitkin vuotta ottanut kuvia töistäni ja merkannut ylös muistiinpanoja niistä ja niinpä aionkin palata myös näihin töihin tulevissa postauksissani. Meneillään on myös kova kilpailu siskoni kanssa, kumpi käyttää vuodessa enemmän lankaa ja tämän kilpailun olen päättänyt voittaa! (johdossa ollaan tällä hetkellä ;D)

Siispä tervetuloa seuraamaan blogiani!